BandyLiigaUutiset

Sammakko suusta?

Voiko jääpallo vielä kääntää tilanteen voitoksi? Puhelimemme ovat soineet lauantaina ja sunnuntaina tiuhaan, ja sähköposti on laulanut Satakunnan kansan 2.5.2025 tekemän uutisen jälkeen. Uutiseen ja varsinkin puheenjohtaja Antti Parviaisen positiiviseen Venäjä suhtautumiseen (”Jääpallo on kyllä varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan”) lausuntoon ollaan todella tyrmistyneitä jääpalloperheessä, siksi pohdimme yhteydenottaneiden kanssa seuraavia asioita. Sota ei ole ohitse, mikä on imagomme? Suomen jääpalloyhteisö sai hiljattain kuulla hämmentävän lausunnon lajin korkeimmalta kotimaiselta johdolta. Jääpalloliiton puheenjohtajan kommentti Venäjän mahdollisesta paluusta kansainvälisiin kilpailuihin tuli monelle yllätyksenä – ajankohtana, jolloin sodan julmuus Ukrainassa on yhä silmiemme edessä eikä kansainvälisessä urheilussa ole nähtävissä merkkejä Venäjän paluusta. Lausunto ei ollut ainoastaan harkitsematon – se uhkaa rapauttaa lajin rakentamaa maltillista ja arvopohjaista imagoa. Jääpallon arvolataus – nyt tarvitaan yhtenäistä linjaa Jääpallo on pienen mutta intohimoisen yhteisön laji, jonka arvopohja on perinteisesti ollut sivistynyt ja rauhaa korostava. Kun muutkin talvilajit ovat sulkeneet Venäjän ulkopuolelle, on tärkeää, että myös jääpallo pitää linjansa johdonmukaisena. Lajin kansainvälinen maine ei kestä takinkäännöksiä – saati julkisia avauksia, jotka voivat näyttäytyä ymmärtävinä autoritaarista valtiota kohtaan. On täysin selvää, että niin kauan kuin sota jatkuu, ei Venäjän paluu voi olla agendalla. Tämän tulisi olla liiton viestinnän selkeä lähtökohta – erityisesti puheenjohtajan tasolla. Lausuntoja ei anneta ilman huolellista harkintaa, etenkään näin herkissä kysymyksissä. MM-kotikisat Suomessa – mahdollisuus ilman Venäjää Lausunnon takaa löytyy silti myös positiivinen signaali: halukkuus järjestää jääpallon MM-turnaus Suomessa. Tämä on hieno avaus- kotikisat olisivat PR-tempaus, joka nostaisi lajin näkyvyyttä varsinkin kotimaassa – mutta vain, jos tapahtuma onnistutaan pitämään eettisesti kestävänä ja kaupallisesti riskit minimissä. Yhteistyökumppanit, hotellit ja yleisö tuskin lämpenevät ajatukselle, jos Venäjä olisi mukana. Siksi viesti on tärkeä kirkastaa: MM-kisat Suomessa – ilman Venäjää, niin kauan kuin tilanne Ukrainassa jatkuu nykyisellään. Taloudellinen valvonta liitossa herättää kysymyksiä Samaan aikaan, kun keskustelu pyörii julkisuuskuvan ja kansainvälisten turnausten ympärillä, taustalla kytee toinen vakava huoli: jääpalloliiton taloudellinen tilanne. Useiden seurojen edustajat ovat tuoneet esiin, että liiton taloutta ei ole käsitelty hallituksessa riittävän usein – joidenkin mukaan vain kerran koko kauden aikana. Tämä on poikkeuksellista urheilun järjestökentässä, jossa kuukausittainen talousseuranta on normaali käytäntö. Erityisen huolestuttavaa on se, että tilintarkastaja on jo aiemmin huomauttanut tilanteesta, mutta johdossa ei ole reagoitu. Vastuu kuuluu ennen kaikkea puheenjohtajalle ja toiminnanjohtajalle. Liiton taloudellinen vastuu ei voi olla jälkikäteinen muodollisuus, vaan sen on oltava aktiivinen ja läpinäkyvä prosessi. BandyliigaToimitukselle kerrottujen tietojen mukaan kuluneen kauden aikana on onnistuttu synnyttämään siis lähes 100 000 euron tappio (emme ole saaneet virallisia lukuja). Tieto on aiheuttanut laajaa hämmennystä seurojen keskuudessa ja herättänyt vakavia kysymyksiä taloudenpidosta sekä vastuullisuudesta. Muutaman seuran puheenjohtajat ovat ilmaisseet huolensa tilanteesta ja kyseenalaistaneet, miten näin merkittävään alijäämään on päädytty vain yhden kauden aikana. Samalla he ihmettelevät, miksi asiasta ei ole avoimesti viestitty etukäteen, eikä vastuuhenkilöitä ole ainakaan toistaiseksi asetettu selontekovastuuseen. – “Pienkeräys, jolla nyt yritetään paikata taloudellista vajetta, on vain pieni laastari isomman rakenteellisen ongelman päälle”, toteaa eräs pitkän linjan seurajohtaja, joka toivoo tilanteen herättävän keskustelua koko lajiyhteisössä. On syytä huomata, että lähes kaikilla liittohallituksen jäsenillä on seuratausta, ja juuri seurat ovat heidät valinneet. Miksi heille ei ole kerrottu missä mennään? He eivät ole pystyneet kertomaan seurojensa puheenjohtajille, tai hallituksille asiaa. Kuka on pitänyt lankoja käsissä?, ja miksi tieto ei ole kulkenut? Tämä herättää kysymyksen: missä kulkee vastuun ja tilivelvollisuuden raja, kun luottamushenkilöt eivät onnistu hoitamaan tehtäviään läpinäkyvästi ja taloudellisesti kestävästi? BandyliigaToimitukselle on esitetty kahden viime päivän aikana useita kertoja huolestunut kysymys: Voiko olla oikein, että vastuullisessa asemassa olevat henkilöt eivät joudu vastuuseen näin vakavassa tilanteessa? Bandy-yhteisö ansaitsee avoimen selvityksen siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty ja miten luottamusta aiotaan palauttaa. Kysymys ei ole enää vain numeroista – kyse on koko lajin uskottavuudesta ja tulevaisuudesta Suomessa. Onko liiton uudistumisen aika? Nouseeko Jääpalloliiton piipusta valkoinen savu toukokuun liittokokouksessa? Sitä jää moni jääpallovaikuttaja odottamaan. Esiin on noussut kysymyksiä siitä, onko liiton nykyinen johto kyvykäs viemään lajia eteenpäin nykyisessä toimintaympäristössä – sekä taloudellisesti että arvopohjaisesti. Seurojen halukkuus vaihdoksiin kesken kauden on toistaiseksi epävarmaa, mutta keskustelu on avattu. Jääpalloyhteisön on tärkeää jatkossakin puuttua epäkohtiin – ei siksi, että etsittäisiin syyllisiä, vaan siksi, että rakennettaisiin kestävämpää ja uskottavampaa tulevaisuutta. Lajin julkisuuskuva ei kestä huolimattomuutta, vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä, rehellisyyttä ja viisaita päätöksiä. Rohkeita ja vastuullisia päätöksiä Toistaiseksi voimme vain odottaa – mutta yksi on varmaa: jääpallo ei kaipaa venäläisiä otsikoita, vaan rohkeita, avoimia ja vastuullisia (myös taloudellisia) päätöksiä. Mielipide meihin yhteyttä ottaneelta: Venäläisurheilijoiden paluu kansainvälisiin kilpailuihin on vaarallinen viesti – missä menee jääpalloyhteisön raja? Urheilun ja politiikan erottaminen on kaunis ajatus, mutta käytännössä mahdoton tehtävä aikana, jolloin urheilusta on tullut tehokas väline valtiolliselle propagandalle. Tästä syystä venäläisurheilijoiden poissulkemisessa kansainvälisestä kilpailutoiminnasta on pysyttävä tiukasti – kyse ei ole yksilöiden “rankaistuksesta”, vaan selkeän arvopohjaisen viestin lähettämisestä: hyökkäyssodalle ei ole tilaa urheilun kentillä. On totta, että kukaan ei valitse syntymäpaikkaansa. Silti urheilijat ovat osa kansallista järjestelmää, ja heidän näkyvyytensä kansainvälisillä areenoilla on osa suurempaa kuvastoa, jota valtiollinen koneisto hyödyntää. Nykyisessä tilanteessa venäläisurheilijoiden poissulku on pieni ja oikeutettu hinta verrattuna siihen, mitä ukrainalaiset urheilijat ovat menettäneet – heidän kohdallaan kyse ei ole kilpailukiellosta, vaan elämästä. Useat heistä eivät koskaan enää saa mahdollisuutta kilpailla – tai edes elää – Venäjän aggression seurauksena. Mikäli jääpallo – tai mikään muu laji – nyt avaa ovensa venäläisille urheilijoille, se toimii hiljaisena hyväksyntänä hyökkäykselle: “Tervetuloa takaisin, meillä on lyhyt muisti.” Tällainen viesti ruokkii aggressiota, suuruudenhulluutta ja väkivaltaa. Se osoittaa, että taloudellinen pelastustoimi asetetaan oikeudenmukaisuuden ja moraalin edelle. Puheenjohtaja Antti Parviaisen kommentit vaikuttavat asettavan suomalaisen jääpallon kassatilanteen ja lajin elinvoiman etusijalle suhteessa siihen, mitä Ukrainassa parhaillaan tapahtuu. Mutta mitä jää jäljelle arvopohjaisesta urheilusta, jos pelastustoimet tehdään moraalin kustannuksella? Päättyykö Venäjän sota Ukrainassa, jos se saa jälleen jalansijaa kansainvälisissä urheilutapahtumissa? Tuskin. Onko kyse siitä, että niin kauan kuin Venäjän panssarit eivät kolkuttele omaa rajaa, voidaan sulkea silmät ja pelata kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai ajatellaanko, että ennen kuin Karjalan kannaksella näkyy vierasta kalustoa, Venäjä käy vielä Moldovan, Georgian ja Baltian läpi – ja siihen mennessä suomalaisen jääpallon talous on taas kunnossa? Tämä ei ole arvotyhjiössä tehtävä päätös. Jokaisella urheiluyhteisöllä – jääpallossa ja muualla – on mahdollisuus valita, mitä se viestii maailmalle. Nyt olisi hetki viestiä, että oikeudenmukaisuus, ihmisarvo ja solidaarisuus ovat arvokkaampia kuin mikään sarjataso tai liiton kassatase. Muutos…

BandyLiigaUutiset

Venäjä palaamassa jääpalloon jo 2026?

Moraalinen ristiriita varjostaa mahdollisia 2026 MM-kisoja Satakunna kansa uutisoi perjantaina 2.5.2025, että Narukerä on tähän asti ainoa seura joka on ilmoittanut halukkuutensa järjestää Naisten & Miesten MM-kisat 2026. BandyliigaToimituksessa pohdimme seuraavaa: Jos jääpallon MM-kisat pelataan Porissa tai missä tahansa Suomessa vuonna 2026, kisojen ympärillä saattaa leijua paljon suurempi kysymys kuin pelkkä urheilu. Onko oikein, että Venäjä voisi palata kansainväliseen joukkueurheiluun ensimmäisten lajien joukossa – juuri jääpallon kautta? Venäjä suljettiin kansainvälisestä kilpailutoiminnasta helmikuussa 2022, kun se aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Tästä on nyt kulunut yli kolme vuotta, mutta sota jatkuu yhä. Silti keskustelu Venäjän mahdollisesta paluusta urheilun pariin on jälleen nousussa. Suomen jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen myöntää, että jääpallo on laji, joka ottaisi Venäjän mukaan nopeasti, jos rauhansopimus syntyy. – Jääpallo on varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan, Parviainen sanoo Satakunnan Kansan uutisessa. Miksi juuri jääpallo? Venäjä on ollut jääpallon ylivoimainen suurvalta ja sen poissaolo on vaikuttanut MM-kisojen tasoon, kiinnostavuuteen ja talouteen. Ruotsi on jäänyt yksin dominoimaan miesten A-sarjaa, eikä katsojien tai median kiinnostus ole pysynyt aiemmalla tasolla. Jääpallon lajiliittojen näkökulmasta Venäjän paluu tarkoittaisi mahdollisesti sponsorirahaa, yleisöjä ja urheilullista uskottavuutta. Mutta millä hinnalla? Onko urheilu nyt etusijalla – vai anteeksianto ennenaikaisesti? Kriitikot kysyvät, onko oikein, että urheilu olisi ensimmäinen kansainvälinen kenttä, jossa Venäjä otetaan takaisin. Onko tämä viesti sodan uhreille – erityisesti Ukrainassa – että mikään ei lopulta muutu, ja paluu “normaaliin” on mahdollista ilman täysimittaista vastuunkantoa? Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) linja on, että urheilijoita ei pitäisi rangaista hallintojensa teoista, mutta samaan aikaan moni maa – Suomi mukaan lukien – on pitänyt kiinni tiukasta rintamasta Venäjän osallistumista vastaan. – Ensin KOK:n ja sitten Suomen olympiakomitean pitää avata mahdollisuus, Parviainen sanoo. Kriittisesti ajatellen tämä linja saattaa johtaa siihen, että urheilu toimii poliittisena välineenä: nopeana anteeksiantajana, jonka kautta suurvalta voi pestä kasvonsa kansainvälisesti – ilman selkeää katumusta tai hyvitystä. Porin mahdollinen rooli historian käännekohdassa Jos Venäjä pääsisi mukaan mahdollisesti Porissa tai muualla Suomessa pelattavissa 2026 MM-kisoissa, kisat voisivat saada laajempaa huomiota kuin koskaan ennen. Samalla kisapaikasta voisi tulla paikka, jossa Venäjä palaa ensimmäisenä takaisin kansainväliseen urheiluyhteisöön – vain vähän ennen vuoden 2026 talviolympialaisia Milanossa. Tällainen paluu ei olisi urheilupoliittisesti merkityksetön – eikä myöskään moraalisesti neutraali. Tätä kysymystä voidaan lähestyä jääpallon näkökulmasta kahdesta suunnasta: 1. Taloudellinen kurimus Jääpallo on pieni laji kansainvälisesti, ja Venäjän poissaolo on aiheuttanut: Lajin elinvoimaisuuden kannalta Venäjä on käytännössä ollut välttämätön osa. Tässä mielessä paluu Venäjän kanssa on taloudellinen pelastus, ei niinkään poliittinen tai moraalinen linjaveto. 2. Oikeudenmukainen ajattelu Toisaalta kysymys kuuluu: onko urheilulla moraalista vastuuta? Mikä lopulta ohjaa? Rehellisesti: tällä hetkellä jääpallossa talous ohjaa enemmän kuin oikeudenmukaisuus.Mutta pitkällä aikavälillä laji ei voi menestyä, jos sen eettinen pohja ei kestä. Nopeakin paluu voi tulla kalliiksi, jos suuri yleisö tai pelaajayhteisöt eivät hyväksy sitä. Tasapaino on mahdollinen, mutta vain jos paluu perustellaan julkisesti, läpinäkyvästi ja vastuunkannon kautta – ei vain “koska rahat loppuvat”. Kysymys meille kaikille: Onko aika jo antaa urheilun kautta anteeksi? Vai pitäisikö vielä odottaa vastuunottoa, oikeaa rauhaa – ja oikeudenmukaisuutta? Vielä ei ole rauha – eikä anteeksiannon aika BandyliigaToimitus | Kannanotto Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviaisen Satakunnan kansalle antamassaan haastattelussa, jossa hän lausui näin: ”Jääpallo on kyllä varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan”, BandyliigaToimitus haluaa irtisanoutua tuosta edellä kirjoitetusta! Venäjä siis voisi palata kansainväliseen jääpalloon mahdollisesti jo vuonna 2026. Tämä ajatus kytkeytyy suoraan siihen, että mahdollisesti Suomessa saatetaan järjestää MM-kisat – kenties ensimmäinen kansainvälinen urheilutapahtuma, johon Venäjän maajoukkue voisi palata sodan jälkeen. Me BandyliigaToimituksessa emme vielä lähde tätä keskustelua käymään laajemmin. Miksi? Koska rauhaa ei vielä ole. Koska Ukraina on yhä hyökkäyksen kohteena. Ja koska urheilun ei tulisi toimia sillanrakentajana ilman, että sillan alla virtaavan veren määrä otetaan vakavasti. Milloin on oikea aika antaa anteeksi – edes osittain? SE EI OLE NYT! Ei silloin, kun mahdollinen rauha syntyy Ukrainan alueellista itsemääräämisoikeutta heikentämällä. Ei silloin, jos rauha saavutetaan painostamalla uhria luopumaan omastaan. Jos Ukrainaa pakotetaan luovuttamaan maata hyökkääjälleen ja maailma palaa nopeasti “normaaliin”, mitä me silloin viestimme? Urheilu ei voi olla ulkopuolinen. Se ei voi olla moraalivapaa alue, jossa unohdetaan uhrit, koska tulovirta on katkolla. On kysyttävä: BandyliigaToimituksen mielestä “Ei ole vielä sen aika” Meidän mielestämme ei ole vielä aika keskustella Venäjän paluusta urheiluun – ei jääpalloon, ei mihinkään. Se aika tulee, kun: Ja vasta silloin voimme kysyä, mikä rooli urheilulla voi olla uuden luottamuksen rakentamisessa. Nyt on aika kunnioittaa niitä, jotka ovat menettäneet kaiken. Ei pyyhkiä muistia pois urheilukalenterin vuoksi. Pasi Virtanen / Päätoimittaja BandyliigaToimitus

BandyLiigaUutiset

Hauskaa vappua kaikille!

Ilo, yhteisöllisyys ja kevään juhla yhdistävät suomalaisia Vappu on täällä taas – ja sen tuo mukanaan ilon, naurun, serpentiinit, ilmapallot ja juhlivat ihmiset puistoissa kautta maan. Olipa kyseessä opiskelijahaalarit, sima ja munkit tai perheen yhteinen kevätretki lähiluontoon, vappu kuuluu kaikille. Vappu ei ole vain kevään saapumisen juhla – se on myös vahvasti suomalaisen kulttuurin, opiskelijaperinteiden ja työn juhlan päivä. Suomessa vappua on vietetty 1800-luvun lopulta lähtien, jolloin se alkoi vakiintua työläisten juhlapäiväksi. Vuodesta 1944 lähtien vappu on ollut virallinen työn päivä – kansallinen juhlapäivä, jolloin kunnioitetaan työn merkitystä ja työntekijöiden oikeuksia. Samaan aikaan vappu on opiskelijakulttuurin sydänpäivä. Erityisesti korkeakouluopiskelijat ympäri Suomen juhlivat tätä päivää näkyvästi: perinteisiin kuuluu muun muassa teekkarilakkien käyttö, kastajaiset suihkulähteissä ja hauskat kulkueet. Tänäkin vuonna puistot täyttyvät iloisista ihmisistä, yhteisestä piknikistä ja värikkäistä koristeista. Sima virtaa, munkit maistuvat, ja kevätaurinko tuo hymyn huulille – ainakin toivottavasti, säänhaltijan suosiollisuudella. Vaikka vappu on täynnä iloa ja karnevaalitunnelmaa, se on myös muistutus siitä, miten tärkeää on pysähtyä hetkeksi, juhlia yhdessä ja arvostaa sekä mennyttä että tulevaa. Vapun voima on siinä, että se yhdistää ihmiset yli ikä- ja taustarajojen – niin työväenliikkeen veteraanit, opiskelijat kuin lapsiperheetkin löytävät tästä päivästä omansa. BandyliigaToimitus toivottaa kaikille Jääpalloväki hauskaa, turvallista ja aurinkoista vappua – iloitaan yhdessä keväästä ja toisistamme!

BandyLiigaUutiset

Helsingin kenttätilanne 2025-26

Oulunkylä valmistuu – Miten Braku? Pääkaupunkiseudun Bandyväen katseet ovat jälleen kääntyneet Helsingin kenttätilanteeseen, kun Oulunkylän Urheilupuiston remontin aikataulun varmistuminen tuo toivoa, mutta Brahen kentän uudet ongelmat herättävät vakavaa huolta. Nykyisen tiedon mukaan Oulunkylän tekojää saadaan avattua 15.11.2025 mennessä, mutta Helsingin kaupungin liikuntapalveluista on jo ilmoitettu, että jää pyritään avaamaan säiden salliessa jo tätä ennen. Tämä olisi tervetullut helpotus Botnialle, joka on joutunut evakkoon kotikentältään remontin vuoksi. Sen sijaan Brahen kentältä kuuluu huolestuttavia uutisia. Kenttä, joka kunnostettiin perusteellisesti vain muutama vuosi sitten, on nyt jälleen käyttökiellossa. Tilanne on herättänyt hämmennystä niin pelaajien, seurojen kuin katsojienkin keskuudessa. Useat maallikot ovat ihmetelleet, miten kenttä voi olla näin lyhyessä ajassa jo käyttökelvoton — varsinkin kun ongelmia kentän pinnassa havaittiin jo ensimmäisenä talvena remontin jälkeen, vaikkakaan eivät vielä tässä mittakaavassa. Käyttökiellon tarkat syyt eivät ole julkisuudessa täysin selvillä, mutta kentän nykykunto ei mahdollista turvallista pelaamista jalkapallolle. Kenttä siis toimii kesäisin esim. HIFK jalkapallon kotikenttänä, joten kiire korjaustöiden aloittamiseksi on moninkertainen. Helsingin liikuntavirastolta toivotaan nyt ripeitä ja jämäköitä toimia. Bandykausi alkaa lokakuun lopulla Suomen Cupilla, ja seurojen valmistautuminen edellyttää ison kentän jääolosuhteita jo lokakuun 2 viimeisen viikon aikana. Kaupungin tulee varmistaa, että Brahen kenttä saadaan nopeasti takaisin pelikuntoon – ja että aiemmin tehdyn remontin virheistä otetaan opiksi. Missä piilee vastuu? Bandyliigan kenttäongelmat eivät johdu kaupungeista – katse on käännettävä urakoitsijoihin BandyliigaToimitus ei voi käsittää sitä, että kenttäongelmista on tullut lähes sääntö – ja juuri silloin kun jääalue on ollut korjauksessa. Onko todella niin, että kunnostusten jälkeen täytyy varautua uusiin ongelmiin? Näin ei pitäisi olla. Tällä kertaa kyse ei ole Helsingin kaupungista. Rakennuttajana tai tilojen omistajana kaupunki toimii yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun vastuuta siirretään urakoitsijoille – niille yrityksille, joiden tehtävänä on varmistaa kenttien pelikunto, turvallisuus ja jäädytysjärjestelmien toimivuus? Missä piilee ammattiylpeys ja vastuu työn laadusta? Bandyliigan näkökulmasta kyse on vakavasta asiasta. Pelikaudet ovat lyhyitä, sääolosuhteet haastavia, ja sisähalleja ei Suomessa vielä ole. Kenttien on toimittava juuri silloin kun niitä tarvitaan. Jos huollon tai peruskorjauksen jälkeen syntyy uusia ongelmia – joko jäädytysjärjestelmissä, kaadoissa tai kentän pinnassa – herää väistämättä kysymys: tehdäänkö nämä työt riittävällä osaamisella ja huolellisuudella? Monelle pelaajalle, seuralle ja katsojalle jää tunne, että korjaukset tehdään kiireellä, suunnittelematta tai ilman todellista ymmärrystä siitä, millaisia vaatimuksia talviurheilu asettaa. Kentän pintojen on oltava tasaisia, jäädytysjärjestelmän kunnossa, veden poistumisen toimittava. Nämä eivät ole toiveita vaan perusvaatimuksia. Bandy tarvitsee ympärilleen enemmän ammattitaitoa, yhteistyötä ja ennen kaikkea vastuunkantoa. Jokainen epäonnistunut kunnostus syö lajin uskottavuutta, estää pelejä ja horjuttaa junioreiden sekä fanien uskoa lajin tulevaisuuteen. Emme kysy nyt vain “mitä meni pieleen”, vaan ennen kaikkea: kuka kantaa vastuun? Ja miten varmistetaan, että seuraava korjaus ei tarkoita jälleen uusia ongelmia?

BandyLiigaUutiset

Kämäri käyttökiellossa

Salaojat romahtaneet Kämärin kenttä Varkaudessa käyttökiellossa. – Kentälle tilattiin salaojien puhdistus ja silloin huomattiin, että koko kentän salaojat ovat kauttaaltaan romahtaneet, liikuntapaikkapäällikkö Marko Kukkonen kertoo. – Tämä tarkoittaa sitä, että kenttä on kauttaaltaan epätasainen. Tämä on niin suuri turvallisuusriski, joten joudumme laittamaan kentän käyttökieltoon, Kukkonen kertoo. Kentän vauriot ovat sen verran isot, että Kukkonen arvelee korjaamisen kestävän, ja maksavan. – Vielä on vaikea arvioida kuinka paljon korjaaminen tulee maksamaan, mutta summa voi kohota sen verran isoksi, että investointi pitää viedä kaupunginvaltuustoon. Lisäksi kentän remonttiin täytyy löytyä ammattilaiset. Kämärin kenttä ei ole mikään tavallinen tekonurmi, sillä pohjalla kulkevat myös jäädytysputket. – Tällaiset kahden lajin, ja vielä kesä- ja talvilajin, kaksoiskäyttökentät vaativat ammattimaista korjausta. Nyt kun juuri saimme lukea uutisen WP 35:n paluusta Bandyliigaa, koko jääpalloväki toivoo kentän kunnostuksen alkava pian, ja kaiken menevän nappiin, jotta Varkaudessa pääsään heti alusta alkaen Bandyliigaa pelaamaan…

BandyLiigaUutiset

Hyviä uutisia Varkaudesta

WP 35 palaa 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi jääpallon Bandyliigaan WP 35 rakentaa seuran 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi edustusjoukkueen jääpallon Bandyliigaan ja valmentajakin joukkueelle on jo valittu, joten välivuosi pääsarjaan jäi kuten viime syksynä odotettiin vain vuoden mittaiseksi. Päävalmentajan tehtävän ottaa vastuulleen pitkän linjan WP:läinen Sami Jokinen, 58, joka on itse pelannut pitkän 18 vuoden uran nimenomaan kelta-mustissa. – Olin 16-vuotias, kun pääsin itse edustusjoukkueen rinkiin ja ekat pelit pelasin 17-vuotiaana vuonna 1984, vuosien 1993-96 neljässä WP 35:n mestarijoukkueessa pelannut Jokinen. Olen pelannut 1980-, 90- ja 2000-luvuilla, joten tiedän, miten jääpalloa pitää pelata. Jokinen on seurannut viime vuodet taustalta WP 35:n otteita Bandyliigassa ja viimeksi viime talven divarissa. – Täytyy sanoa rehellisyyden nimissä, että viimeiset 5-10 vuotta joukkue ei ole ollut siinä fyysisessä kunnossa, mitä Bandyliigassa vaaditaan. Kestävyys on loppunut otteluissa toisilla jaksoilla. Kesäharjoittelua tullaan tehostamaan ja se alkaa heti 5. toukokuuta, Jokinen lupaa. Tuleva rosteri – Siellä on innokkaita ja lahjakkaita nuoria ja myös kokeneita pelaajia valmiina aloittamaan kesätreenit kuten Niko Nissinen ja Joona Pietikäinen. Lasse Karppinen ja Jussi Inkinen valmensivat WP 35:n U16 -joukkueen viime talvena ikäluokan Suomen mestariksi ja Jokinen muistuttaa, että joukkueen nuoret pelaajat ovat hyvässä iässä valmistautumaan jo miesten peleihin. WP 35 kasaa noin 20 pelaajan edustusjoukkueen kesäharjoitusryhmän ja Jokiselle etsitään vielä apuvalmentajaa. WP 35:n uusi taustaryhmä on myös saatu rakennettua Jukka-Pekka Hoffrenin johdolla. – Taustaryhmään, joka saatiin kasaan viime viikolla, kuuluu kymmenkunta henkilöä, Hoffren vahvistaa paljastamatta vielä nimiä WP 35:n edustusjoukkueen taustalta. Sen aika tulee hieman myöhemmin keväällä, kun saamme järjestäydyttyä ja valittua seuralle puheenjohtajan. BandyliigaToimitus onnittelee WP 35:n paluuta, mikä näyttää nyt todella hyvältä! Valmentaja: Sami Jokinen Kaudet Pelaajana: 18 Ottelut Pelaajana: 347 Pisteet Pelaajana: 167

BandyLiigaUutiset

Nallen Haaste

Yhteisön Voima Suomalaisen Jääpallon Tukena Suomalainen jääpalloyhteisö osoittaa jälleen kerran voimansa ja sydämensä vaikeina aikoina. Tämä haaste on lukijoiden ja lajin tukijoiden oma käynnistämä teko suomalaisen jääpallon hyväksi – sillä ei ole mitään yhteyttä Suomen Jääpalloliiton viralliseen pienkeräykseen. Meidän (BandyliigaToimitus) roolimme on ainoastaan välittää tiedoksi tämä upea haaste. www.bandyliiga.fi tai BandyliigaToimitus EI kerää Suomen jääpalloliitolle lahjoituksia emmekä hallinnoi heidän varojaan. Haasteen lahjoitukset tilittyvät suoraan jääpalloliiton omalle tilille. Meidän rooli on siis kauniista, ja asiallisesta pyynnöstä uutisoida haaste yleisölle luettavaksi… Nallen Haaste Nallen Haasteessa kutsutaan 100 henkilöä tai tahoa mukaan lahjoittamaan 500 euroa suoraan Suomen Jääpalloliiton tilille. Yhdessä saavutettuna tavoite on 50 000 euroa – summa, joka merkitsisi elintärkeää apua liiton toiminnan ja lajin jatkuvuuden turvaamiseksi. Miksi juuri “Nallen Haaste”? Erik “Nalle” Berner oli keskeinen hahmo suomalaisen jääpallon historiassa. Hän oli mukana perustamassa Suomen Jääpalloliittoa 18.3.1972 ja toimi liiton ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1972–1978. Myöhemmin hän jatkoi kunniapuheenjohtajana ja kansainvälisenä vaikuttajana yli vuosikymmenen ajan. Nalle Berner tunnettiin laajakatseisena, lämminsydämisenä ja määrätietoisena urheilujohtajana, joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen urheiluun ja jääpallokulttuuriin. Onkin mielestämme osuvaa, että juuri hänen nimeään kantava haaste kutsuu yhteisön jälleen kokoontumaan yhteen – aivan kuten Nalle itse aikoinaan yhdisti jääpalloväkeä. Nyt on oikea hetki toimia: pienellä joukolla voidaan tehdä suuri vaikutus.Lähde mukaan Nallen Haasteeseen – anna tukesi suomalaiselle jääpallolle!

BandyLiigaUutiset

Haaste koko suomalaiselle jääpalloperheelle!

Jääpalloväen yhteinen Nalle Haaste! Suomen Jääpalloliitolla on käynnissä pienkeräys, jonka tavoitteena on kerätä suomalaisen jääpallon hyväksi rahaa (max summa 10.000€). Sivustomme tai BadyliigaToimitus ei Suomen lain mukaan voi kerätä rahaa kenenkään puolesta, emmekä kerää sitä nytkään – emme sivustona emmekä BandyliigaToimituksena.Mutta kukaan ei estä yksittäisiä jääpallon ystäviä tarttumasta toimeen ja viemästä omaa haastetta eteenpäin! Nallen Haaste Moni lukija onkin toivonut, että nostaisimme esiin seuraavan jääpalloväen oman idean – “Nallen Haasteen”: 💙 100 jääpallosydämellä varustettua henkilöä tai yritystä lahjoittaisi 500 euroa – ja haastaisi samalla seuraavan henkilön/yrityksen mukaan! Tällä tavalla voimme yhdessä antaa Jääpalloliitolle mahdollisuuden kehittää toimintaansa – ja ehkä jopa palkata puolipäiväisiä henkilöitä auttamaan toiminnan kasvattamisessa ja kehittämisessä.Se olisi iso ja tärkeä askel kohti vahvempaa ja kestävämpää jääpallotulevaisuutta! Muistathan: jokainen haasteen euro, pienikin, on tärkeä ja arvokas.Ottakaa rohkeasti yhteyttä tuttuihin jääpalloa lähellä oleviin ihmisiin ja viekää omaa haastettanne eteenpäin! Jos oma taloudellien tilanne ei mahdollista osallistumista, neuvotelkaa tuttujen yritysten kanssa asiasta. Eiköhän jääpalloliiton johto pistä tukijoiden nimet liiton sivustolle näkyviin, jos näin vastinetta halutaan… 💙 Nyt näytetään, mitä jääpallosydän oikeasti tarkoittaa – yhdessä, ilolla ja rakkaudella lajia kohtaan! Jääpalloliiton Tili: FI70 2001 1800 0890 73, jos se on Teiltä unohtunut 🙂 Viestikenttään: Nallen Haaste! #jääpallosydämellä #yhdessäeteenpäin #suomijääpallo BandyliigaToimitus

BandyLiigaUutiset

Aurinkoisen päivän pohdintaa, kun on yön ollut töissä…

Pohdittavaksi: Kun pysähdymme hetkeen ja katsomme jääpalloa avoimin silmin, näemme, että meillä on laji, jossa yhdistyvät fyysinen taituruus, luonnon kauneus, vuosikymmenten perinteet ja yhteisön lämmin voima. Kentällä viilettävät urheilijat ovat kuin pieniä tarinankertojia, jokainen peli uusi luku tässä rikkaassa saagassa. Ehkä meidän tärkein tehtävämme on silloin tällöin pysähtyä ja muistuttaa itseämme:”Näin hieno laji ansaitsee tulla rakastetuksi, näkyväksi ja viedä iloa eteenpäin.” BandyliigaToimitus pohtii hieman unisena, mutta toiveikkaana… Yksi todella positiivinen asia jääpallossa on sen yhteisöllisyys — vaikka laji on pienempi kuin monet muut, sen parissa syntyy vahvoja ystävyyssuhteita ja koko kentän laajuus tuo peliin ainutlaatuisen tiimihengen. Iso kenttä vaatii luottamusta ja yhteistyötä koko joukkueelta, ja siksi jääpalloyhteisö on usein poikkeuksellisen lämmin ja kannustava. Toinen positiivinen puoli jääpallossa on sen vauhdikkuus ja vapaus: pelaajat saavat liikkua laajalla jääkentällä nopeasti ja luovasti, mikä tekee pelistä visuaalisesti upeaa katsottavaa ja antaa pelaajille paljon tilaa toteuttaa taitojaan. Se yhdistää luistelun taidon ja pallonhallinnan tavalla, joka tuo esiin sekä teknisyyden että urheilullisuuden parhaat puolet. Kolmas positiivinen asia jääpallossa on sen perinteikkyys ja arvokas historia. Laji on yksi vanhimmista joukkuejääpeleistä, ja sen rikas kulttuuri yhdistää sukupolvia — vanhat tarinat, legendat ja perinteet elävät vahvasti nykypäivän peleissä. Tämä tuo lajiin syvyyttä ja ainutlaatuista arvokkuutta, jota ei voi rakentaa hetkessä. Neljäs positiivinen asia jääpallossa on sen kauneus luonnon ja sään armoilla. Ulkojäillä pelaaminen yhdistää urheilijat ja katsojat suoraan talvisen luonnon kokemukseen — kirkas pakkassää, lumisade tai tähtitaivas pelin yllä luovat elämyksiä, joita ei voi kokea hallilajeissa samalla tavalla. Se tekee jääpallosta aidosti ainutlaatuisen talviurheilun. Viides positiivinen asia jääpallossa on se, miten se kehittää kokonaisvaltaista urheilullisuutta: pelaajat tarvitsevat kestävyyttä, nopeutta, taitoa, pelisilmää ja kovuutta, mutta myös herkkyyttä ja älyä. Jääpallo kasvattaa monipuolisesti urheilijoita, joilla on vahva pohja moneen muuhunkin lajiin ja elämän osa-alueeseen. Kuudes positiivinen asia jääpallossa on sen esteettisyys ja pelin kauneus. Kun jääpallo on parhaimmillaan, se muistuttaa taidetta — vauhdikkaat hyökkäykset, nopeat syöttöketjut ja taitavat luistelut muodostavat yhdessä upean, virtaviivaisen kokonaisuuden, jota on ilo katsoa ja kokea. Seitsemäs positiivinen asia jääpallossa on joukkueen roolien monipuolisuus. Iso kenttä ja pelin vaihtelevat tilanteet tarjoavat paikan hyvin erilaisille pelaajatyypeille — on tilaa sekä nopeille ja taidokkaille hyökkääjille, taktisesti ajatteleville keskikenttäpelaajille että vahvoille, kestäville puolustajille. Kahdeksas positiivinen asia jääpallossa on pienuuden etu yhteisössä. Koska laji on pieni, jokainen pelaaja, valmentaja, huoltaja ja kannattaja voi aidosti vaikuttaa ja tuntea olevansa tärkeä osa kokonaisuutta. Jääpallossa kuka tahansa voi olla esikuva ja suunnannäyttäjä. Yhdeksäs positiivinen asia jääpallossa on kansainvälinen ystävyys ja kulttuurien kohtaaminen. Vaikka jääpallo on vahvimmillaan tietyissä maissa, kansainväliset turnaukset ja ystävyysottelut luovat ainutlaatuisia yhteyksiä eri kansojen ja kulttuurien välille — aivan erityisellä, lämpimällä tavalla. Kymmenes positiivinen asia jääpallossa on seuratyön sydämellisyys ja vapaaehtoisten merkitys. Seurat ja joukkueet elävät vahvasti intohimosta ja yhdessä tekemisestä — taustalla toimii valtava määrä vapaaehtoisia, jotka antavat ajastaan ja sydämestään lajin hyväksi, usein vailla suurta huomiota, mutta korvaamattomalla arvolla. Mahdollisia jääpalloon liittyviä vaaroja, joihin valitettavasti osittain olemme jo astuneet 🔹 Sisäänpäin kääntyminen:Pienen lajin yhteisö voi joskus vahingossa sulkeutua ulkopuolisilta. Jos emme tietoisesti kutsu uusia mukaan (pelaajia, toimihenkilöitä, katsojia), jääpallo voi jäädä pienen piirin iloksi ja kasvu pysähtyy. 🔹 Liiallinen perinteiden varassa eläminen:Vaikka historia on vahvuus, pelkkä siihen nojaaminen voi estää uudistumista. Uudet ideat, teknologiat ja tavat markkinoida lajia pitää uskaltaa ottaa vastaan, jotta pysymme mukana muuttuvassa maailmassa. 🔹 Resurssien hajautuminen:Koska laji on pieni, liiallinen hajauttaminen (liikaa seuroja liian harvalla alueella) voi johtaa siihen, että voimat eivät riitä kunnolla kehittämään mitään aluetta vahvaksi ja vetovoimaiseksi. 🔹 Infrastruktuurin puute:Ilman uusia ja nykyaikaisia harjoittelu- ja peliolosuhteita (esimerkiksi halleja ja hyviä ulkojäitä) jääpallon kehitys vaarantuu. Huono jää tai vähäiset harjoitusmahdollisuudet karkottavat nuoret helpommin muihin lajeihin. 🔹 Liian vähäinen viestintä ja markkinointi:Jos emme aktiivisesti kerro jääpallon hienoudesta ulospäin (some, media, tempaukset), laji voi jäädä näkymättömäksi. “Me tiedämme kuinka hienoa jääpallo on” ei riitä — myös muiden pitää saada nähdä ja kokea se. 🔹 Väsymys talkootyöhön:Pienen lajin voima on vapaaehtoistyössä, mutta jos kuorma kasautuu liian harvoille harteille liian pitkäksi aikaa ilman tukea ja uusia innokkaita, riskinä on väsähtäminen ja toiminnan hiipuminen. 🔹 Liian kova kilpailullisuus nuorilla:Jos junioritoiminnassa painotetaan vain tulosta ja menestystä eikä ilon, oppimisen ja yhteisöllisyyden tunnetta vaalita, lapset voivat helposti menettää motivaationsa ja siirtyä muihin harrastuksiin. Jos haluamme rakentaa jääpallon tulevaisuutta viisaasti ja yhdessä! Mitä voimme yhdessä tehdä jääpallon hyväksi: 🔹 Avata ovet uusille:Jokainen seura ja yhteisö voi panostaa siihen, että uudet ihmiset — pelaajat, valmentajat, katsojat, sponsorit — kokevat itsensä tervetulleiksi. Hymy, kutsu, pieni huomio voi olla ratkaiseva hetki. 🔹 Jakaa osaamista ja voimia:Sen sijaan, että jokainen seura yrittää keksiä kaiken itse, voisimme jakaa ideoita, toimintamalleja ja onnistumisia laajemmin. Parhaat käytännöt pitää saada kaikkien käyttöön nopeasti ja matalalla kynnyksellä. 🔹 Rakentaa näkyvyyttä yhdessä:Kaikki pienetkin teot, kuten aktiivinen someviestintä, yhteiset tapahtumat ja jääpallon ilosanoman jakaminen, kasvattaa koko lajin näkyvyyttä. Yhdessä saamme aikaan kymmenkertaisesti enemmän kuin yksittäin. 🔹 Yhteiset hankkeet ja kehitysohjelmat:Isoja asioita, kuten hallihankkeita, junioripolkujen rakentamista ja kouluyhteistyötä, kannattaa tehdä yhteistyössä useamman seuran ja alueen voimin. Yksi seura voi olla pieni, mutta usean seuran ääni on voimakas. 🔹 Tukea vapaaehtoisia ja kasvattaa uusia:Vapaaehtoistyötä pitää arvostaa ja tukea — ei pelkästään kiitoksin, vaan myös koulutuksella, pienillä palkinnoilla ja jakamalla vastuuta fiksusti, ettei kukaan pala loppuun. 🔹 Kohdata epäonnistumiset ja oppia niistä yhdessä:Kaikki ei aina mene täydellisesti — tärkeintä on, että emme syyttele toisiamme, vaan katsomme eteenpäin ja opimme yhdessä. Mikä on oikeasti yhteistyön merkitys jääpallolle: Yhteistyö on jääpallon elinehto.Koska laji on pieni, yksittäinen seura tai yksittäinen alue ei yksin riitä pitämään toimintaa elinvoimaisena pitkällä aikavälillä. Tarvitsemme toisiamme — kaikkia — niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Ilman yhteistyötä jääpallo voi jäädä paikalleen tai jopa kuihtua, mutta yhteistyöllä voimme kasvaa, kehittyä ja löytää uusia polkuja, joilla saamme lajin loistamaan aivan uudella tavalla.Yhdessä voimme: Yhteistyö ei vie keneltäkään mitään pois — se tuo kaikille enemmän.Se on jääpallossa erityisen arvokasta, koska meidän yhteisömme on täynnä aitoa intohimoa, osaamista ja välittämistä. Kun runsaslukuisasti tapaamme kevään liittokokouksessa – pitäkää seuraava “hätähuuto” kirkkaana mielessä! NYT ON TOIMITTAVA – JÄÄPALLO TARVITSEE MEITÄ KAIKKIA! Emme voi enää odottaa huomista.Emme voi toivoa, että joku muu ottaa ensimmäisen askeleen. Jääpallo on lahja — nopeuden, taidon, yhteisöllisyyden ja luonnon kauneuden laji.Mutta lahja säilyy elävänä vain, jos me itse päätämme pitää siitä huolta. Jos haluamme…

BandyLiigaUutiset

KamppariUutiset Huhtikuu 2025 on ilmestynyt!

Tuore KamppariUutiset on nyt julkaistu! Lehdestä voit lukea, mitä Mikkelin Kamppareille kuuluu näin kevään kynnyksellä ja millaisin ajatuksin joukkue ja seura suuntaavat kohti tulevaa kautta. Klikkaa ja lue huhtikuun lehti alta: