Sisäänpäinkäänteisyys resepti nopeaan katoamiseen? Saimme palautetta toimituksen uutiseen lajimme pohdinnasta. Pidimme palautetta niin hyvänä, että nostimme sen omaksi uutiseksi – Näin siis voitte lukea Lukijan Kynästä seuraavaa: Jääpallo on hyvätasoista, tasaista, ja viihdyttävää! Jääpallon aktiiviseksi seuraajaksi aikanaan täysin lajin ulkopuolelta päätyneenä voin ehkä tuoda asiaan hieman erilaista perspektiiviä. Olen jääpallo-otteluissa ja kannustusmatkoilla jutellut monien ihmisten kanssa ja kuunnellut vielä useampia. Oikeastaan kaikkia heitä yhdistää yhteys lajiin jollain tasolla. On entisiä pelaajia, seura-aktiiveja, pelaajien sukulaisia, nykyisiä pelaajia ja pelaajien kavereita. Lajin ulkopuolelta katsomoon päätyneet ovat olleet tapaamisissa hyvin, hyvin pienessä vähemmistössä. Monessa keskustelussa minultakin on heti aluksi kysytty olenko pelaaja, valmentaja tai entinen sellainen. Katsojien ja seuraajien houkuttelu pelkästään lajin piiristä ei välttämättä olisi mahdoton tilanne lajin menestykselle, jos piirit olisivat suuret, kuten jääkiekossa ja jalkapallossa. Jääpallon kohdalla sisäänpäinkääntyvyys on resepti nopeaan katoamiseen. Pitää uskaltaa katsoa jääpalloa “laatikon” ulkopuolelta! Mistä siis saada lisää seuraajia, varsinkin lajin ulkopuolelta? Siinä onkin jääpallon tulevaisuutta määrittelevä kysymys. Peli itsessään on ainakin vielä hyvätasoista, tasaista ja viihdyttävää. Se ei ole ongelma. Olosuhteet ovat ainakin lähitulevaisuuden mitä ovat ja medianäkyvyys ei ehkä edes nykyisellä tasolla. Siksi onkin innovoitava. Katsottava laatikon ulkopuolelle. Tuntuu että seuroissa ja liitossa ollaan pysähdytty toimintamalleissa sinne hyville vuosille ja uskotaan, että se toimii edelleen. Ei esimerkiksi Jyväskylässä monikaan satunnainen katsoja eksy Viitaniemen monttuun keskiviikkoiltana kymmenen asteen pakkasessa katsomaan jääpalloa ja maksamaan siitä kymmentä euroa. Ei vaikka seura laittaisi pienen mainoksen Keskisuomalaisen urheilusivuille ja maininnan Instaan. Rohkeus – se uupuu toiminnastamme, useiden mielestä – Miksi? Rahojen puuttuessa suosittelen pienen rahan riskinottoa. Unohdetaan vanhat mallit ja haetaan kokeiluun jotain uutta. Otetaan yhteyttä paikallisiin opinahjoihin ja tarjotaan esimerkiksi markkinoinnin opiskelijoille mahdollisuus pienillä porkkanoilla rakentaa seuran imago, näkyvyys ja brändi uudelleen. Vanhat gubbet kyllä löytävät tiensä katsomoihin vaikka jostain vanhasta luovuttaisiin. Tukijoille pitää myös tarjota enemmän. Nyt seuraa sponsoroidaan lajirakkaudesta, eikä siitä edes kuvitella saatavan hyötyä. Jyväskylässä sponsorien nimet ovat päätyverkossa ja ne luetellaan kahdesti ottelun aikana. Mitä lisäarvoa tämä tuo yhdellekään yritykselle? Kummipelaajat ja yrityksen palkitsema ottelun paras pelaaja ovat ihan kivoja juttuja, mutta nekin ovat vain sitä totuttua. Minulla ei ole valitettavasti antaa näin nopeasti tämän enempää ratkaisuja tai edes ehdotuksia, mutta toivoisin, että seurat ja liitto hyödyntäisivät pienetkin resurssit paremmin ja ennen kaikkea rohkeammin! BandyliigaToimitus kiittää kirjoittajaa hyvistä ajatuksista & ehdotuksista!
