BandyLiigaUutiset

Suru-Uutinen saavutti Toimituksen

Varkautelainen urheiluhistorioitsija ja urheiluvaikuttaja Pekka Koponen on poissa Varkauden urheiluelämä on menettänyt yhden merkittävimmistä vaikuttajistaan. Pekka Koponen, intohimoinen urheilumies, valmentaja, toimittaja ja seurahistorioitsija, nukkui pois kotonaan 8. tammikuuta 2025, 74-vuotiaana. Pekka Koponen syntyi 28. helmikuuta 1950 Varkaudessa. Hän omisti elämänsä urheilulle ja sen tallentamiselle jälkipolvien iloksi. Hän oli tuttu hahmo niin kentän laidalla kuin kirjoituspöydän ääressä. Koposen laaja ura lehtimiehenä ulottui viidelle eri vuosikymmenelle, ja hänen nimensä komeili lukuisten paikallis- ja valtakunnallisten lehtien urheilusivujen yläpuolella. Kiivaimpina vuosina hänen tekstejään julkaistiin yli 20 eri julkaisussa. Valmentajana Koponen jätti lähtemättömän jäljen erityisesti WP 35:n riveihin. Hän valmensi seuran jääpallon edustusjoukkueen SM-hopealle vain 24-vuotiaana ja toimi myös seuran puheenjohtajana, johdattaen sen taloudellisista vaikeuksista vakaammalle pohjalle. Jalkapallovalmentajana hän vaikutti WP 35:n lisäksi myös VarTP:ssä ja Savon Pallossa. Hänen valmennusuransa aikana hän oli monelle esikuva ja suunnannäyttäjä. Urheiluhistorioitsijana ja kirjoittajana Koponen oli tuottelias ja arvostettu. Hänen kynästään syntyi muun muassa Varkauden kaupungin kulttuuripalkinnolla palkittu Kultamitalikenttä, joka juhlisti Kämärin urheilukentän 70-vuotista historiaa. Vielä viimeisinä elinvuosinaan hän työsti WP 35:n 90-vuotishistoriikkia. Hänen tietonsa ja tarkkuutensa olivat vertaansa vailla – ennen internetiä hän oli Varkauden epävirallinen “urheilutietosanakirja”. Hänet muistetaan myös tietokilpailujen taitajana ja pubivisojen vetäjänä. Ihmisenä hän oli ystävällinen, oikeudenmukainen ja helposti lähestyttävä – aina valmis auttamaan. Pekka Koposen elämäntyö elää lehtien palstoilla, kirjojen sivuilla ja Varkauden urheiluhistoriassa. Hänen muistonsa pysyy lämpimänä niiden sydämissä, jotka hän ehti elämänsä aikana kohdata. Varkaus hiljentyy, mutta muisto Pekka Koposesta elää – urheilun, ystävyyden ja rakkauden kautta. BandyliigaToimitus & jääpalloväki ottaa osaa läheisten suruun Pekka – jääpallon ystävä ja ajattelija Jääpallokenttien reunamilla ja keskusteluissa, jotka ulottuivat syvälle lajin historiaan ja tulevaisuuteen, Pekka oli vertaansa vailla. Hänen tietonsa suomalaisesta jääpallosta ja sen kehityskaaresta eivät olleet pelkkää faktaa, vaan niitä sävyttivät intohimo ja halu ymmärtää lajin merkitys niin yksilöille kuin yhteisöille. Pekka ei tyytynyt vain muistelemaan menneitä. Hän oli yhtä lailla kiinnostunut jääpallon tulevaisuudesta, siitä, miten laji voisi kehittyä ja löytää paikkansa alati muuttuvassa urheilumaailmassa. Keskustelut WP 35:n taisteluista Bandyliigassa ja joukkueen viimeisimmistä käänteistä olivat hänelle paitsi analyysin aihe myös tapa tuoda esiin niitä arvoja, jotka hän koki lajin sydämeksi: yhteisöllisyys, perinteet ja intohimo pelaamiseen. Pekka ymmärsi, että jääpallo on enemmän kuin peli. Se on kulttuuri, tarina, joka yhdistää sukupolvia ja paikkakuntia. Hänen kanssaan keskusteluista jäi aina tunne siitä, että olit ollut osallisena jossain tärkeässä – ajatustenvaihdossa, joka vei eteenpäin ja avasi uusia näkökulmia. Vaikka Pekan matka täällä on päättynyt, hänen muistonsa ja jääpalloa kohtaan tuntemansa rakkaus elävät meissä, jotka saimme jakaa hänen kanssaan nämä hetket. Kun seuraavan kerran katsomme peliä, kuulemme mailojen äänen jäällä ja tunnemme kylmän pakkasilman poskilla, voimme muistaa hänet – ystävän, joka aina pysähtyi keskustelemaan jääpallosta ja sen merkityksestä. Hyvää matkaa, Pekka. Jääpallokeskustelut jatkuvat vielä joskus, jossain. Pasi Virtanen BandyliigaToimituksen Päätoimittaja Hiljainen hetki Kämärillä / Kuva: WP 35

BandyLiigaUutiset

Suru-uutinen Oulusta

Lauri “Lare” Pirnes nukkui pois Kirjaltaja Lauri ”Lare” Pirnes kuoli 14.9.2024 vakavaan sairauteen Oulun kaupunginsairaalassa. Hän oli syntynyt Oulussa 7.4.1942. Pirnes tunnettiin ennen kaikkea jääpallo- ja jalkapallourastaan. Hän kasvoi varhaislapsuuden aivan Oulun keskustassa, jossa hän palloili muiden urheilukentillä myöhemmin menestyneiden oululaispoikien kanssa. Pojat itse nimesivät joukkueensa Laaniskan Loiskeeksi, josta tuli kaveripiirissä maineikas ja legendaarinen joukkue. Oli odotettavissa, että lahjakas Pirnes jatkoi palloilua sen aikaisessa Oulun kuningaslajissa eli jääpallossa mestaruussarjatasolla. Hänen erinomaiset pelaajalahjansa tulivat kuitenkin parhaiten esille jalkapallossa. Suomi-sarjatasolla (siihen aikaan 2. korkein sarjataso Suomessa) pelatessa Pirneksen taidot levisivät isojen mestaruussarjaseurojen tietoon, ja erilaisia tarjouksia sateli monesta johtavasta suomalaisseurasta Etelä-Suomea myöten. Lauri Pirnes oli kaikessa toiminnassa periaatteen mies. Hän oli niitä “viimeisiä mohikaaneja” jotka eivät lähteneet maailmalle rahan perässä pelaamaan. Seuratoveruus, yhteinen tekeminen ja urheilusta nauttiminen olivat etusijalla. Pirnes rakensi 1960-luvulla omakotitalon Välivainiolle. Pelitoverit osallistuivat ahkerasti talkoisiin ehkä varmistaakseen, että Lare säilyy Tarmon riveissä. Apu oli merkittävä, sillä seurassa pelasi muun muassa peltiseppiä, putkimiehiä ja sähköasentajia. Seurauskollisuuteen vaikutti varmasti myös se, että joukkueessa pelasi Laurin lisäksi kaksi muutakin Pirneksen veljestä. Lauri Pirnes oli esimerkillinen pelaaja niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Hän kunnioitti erotuomareita ja hänen lähtönopeutensa varmisti, että hänen ei tarvinnut rikkoa vastapelaajia. Hän kuului siihen pelaajien ihmeelliseen ryhmään, jolla ei ole palloa hallitessaan koskaan kiire. Valmentajan kirjanpidon mukaan hän pelasi useita pelejä, jossa syöttötarkkuus oli hämmästyttävät sata prosenttia. Aktiivisen pelaajauran loputtua Pirnes jatkoi valmentajana ja pelasi myös viime vuosiin saakka ikämiessarjoissa. Hän kulki jääharjoituksissa lähes 80-vuotiaaksi asti. Periaatteen mies oli urheilun lisäksi periaatteen mies myös pelikentän ulkopuolella. Koko työura, muutamaa välivuotta lukuun ottamatta, sujui Kalevan palkkalistoilla kirjaltajana. Työnsä ohessa hän osallistui luottamusmiestoimintaan ja oli työntekijöiden edustaja Kirjatyöntekijöiden  liittokokouksessa Naimisiin Lauri Pirnes meni Lean kanssa 1964, joten aviovuosia kertyi tänä kesänä kuusikymmentä. Marjastus, mökkeily ja ulkoilu olivat mieluisia harrastuksia aivan viime metreille asti. Hän oli aina myös luotettava kaveri, kun erilaisissa talkoissa tarvittiin voimaa ja ahkeruutta. Lauri Pirnestä jäävät kaipaamaan vaimo Lea, tytär Marita perheineen, veljet perheineen sekä lukuisa joukko ystäviä. Laurin toiveesta uurna on laskettu hiljaisuudessa läheisten länä ollessa. Mikko Pirnes Kirjoittaja on Lauri Pirneksen veli. Lauri Pirnes 7.4.1942 – 14.9.2024 Seura SM-jääpallossa: Oulun Tarmo Tarkat tilastot ovat hiukan pimennossa, joten emme niitä julkaise Koko suomalainen jääpalloperhe & BandyliigaToimitus ottaa osaa Laurin läheisten suruun… Jonain päivänä tuuli vie pilvet, ja aurinko tulee esiin. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.

BandyLiigaUutiset

Jouko Kämäräinen nukkui pois

Kahdenlajin mestaripelaaja Oulusta Kahden lajin mestaripelaaja Jouko Kämäräinen on kuollut vaikean sairauden jälkeen. Kämäräinen oli kuollessaan 66-vuotias. Jääpallossa hän saavutti SM-kultaa Oulun Luistinseurassa: Kämäräinen oli myös huippu jääkiekkoilija, ja hän pelasi Kärppien edustusjoukkueen hyökkääjänä 1975–1984. Ajanjaksoon mahtui liiganousu 1977 ja historiallinen mestaruus 1981. Kärppien mestaruus ratkesi viidennessä ottelussa Tampereella. Kämäräinen iski ajassa 54.47 Tapparan lopullisesti nujertaneen 5–2-maalin. Jouko “Jööke” Kämäräinen Jääpallo-ottelut: 153 Maalit: 38 Pisteet: 101 Merkittävä ura myös jääpallovalmentajana & Jääkiekkoilijana BandyliigaToimitus & koko suomalainen jääpalloväki ottaa osaa läheisten suruun

BandyLiigaUutiset

Yksi meistä on poissa

Tapio Tarvainen nukkui pois 17.12.2023 Tämä ikävä suru-uutinen tavoitti minut sunnuntaina ennen HIFK-Kampparit ottelua. Aikoinaan otimme Tapsan kanssa muutaman kerran yhteen kun meillä oli eri väriset “kannatuspaidat” päällä. Kuitenkin kunnioitimme toistemme jääpallorakkautta, ja varsinkin viimeisen vuoden aikana soittelimme paljon, ja pohdimme jääpallon tilaa, tulevaisuutta, ja miten voisimme yhdessä tätä kaikkea tukea. Pitkät, usein toista tuntia kestäneet keskustelut päättyivät yhteiseen toteamukseen, hymyillään kun tavataan – Sekä yhdessä suomalaisen jääpallon eteen… Koit Tapsa elämäsi menetyksen kun heinäkuun alussa rakkautesi Outi vaimo menehtyi sairauden uuvuttamana. Isku oli Tapsa sinulle kova, juttelimme asiasta, sinä myös päivitit ikävää usein sosiaalisessa mediassa. Tuo kaikki sai myös lukiessani itseni tuntemaan kaipuusi. Surun keskellä sait kuitenkin myös iloa kun poikasi perheeseen saapui ukin pikku prinsessa. Puheluissa kerroit aina mitä oli viimeksi prinsessan kanssa tehty. Oli hienoa nähdä sinun iloitsevan vaikka suru oli vielä läsnä. Marraskuun lopulla jouduit sairaalaan, ja vaikka puhuimme ja uskoimme yhteisiin jääpallo-ajatuksiin sinun matkasi päättyi tuohon sairaala jaksoon tänään 17.12.2023. En voi vielä käsittää, etten enää Tapsa kanssasi saa keskustella jääpallosta, mieli on maassa. Kuitenkin uskon, ja kuten poikasi Jannen kanssa tänään viestittelimme – Nyt olet kuitenkin rakkaan vaimosi luona – Tapsa, hyvää matkaa, jääpalloväki muistaa sinut aina! Ystäväsi Pasi Virtanen BandyliigaToimituksen päätoimittaja BandyliigaToimitus ottaa osaa läheisten suruun… Tapio Tarvainen Bandyliigakaudet: 12 Bandyliigaottelut: 205 Seurat: WP 35 (5 kautta) ja Botnia (7 kautta) Vestan Junioripäällikkö, tämän lisäksi pääkaupungin + koko Suomen jääpalloa kehittäen yli 30 vuotta

BandyLiigaUutiset

Hannu Kaarna on poissa

Länsi-Savossa muistokirjoitus Hannu Kaarnan poismenosta Mikkelin Palloilijoissa pitkään ja ansiokkaasti toiminut Hannu Kaarna on kuollut 89-vuotiaana Mikkelissä 19.10.2023. Hän oli MP:n kunniajäsen ja kuuluu seuran 30-jäseniseen kunniagalleriaan. Hannu Kaarna innostui urheilusta ja erityisesti palloilusta jo nuorena. Pelaajaura jääpallomaalivahtina vei edustusjoukkueeseen asti. Omien pelien päätyttyä Kaarnasta tuli seuralle toimelias taustahahmo 1959-ja 1960-lukujen vaihteessa. Hän toimi jalka- ja jääpallojuniorien huoltaja-valmentajana sekä joukkueenjohtajana edustusjoukkueessa molemmissa lajeissa. Kaarna toimi myös pitkään seuran johtokunnassa ja palloilujaostoissa. Hannu Kaarna kuului niiden puurtajien joukkoon, jota ilman pääosin harrastuspohjalta toimiva urheilutoiminta ei pyörisi. “Järjestelykysymys”, Hannu tapasi sanoa ja lähti panemaan asiaa toimeksi. MP:n kunniakkaimmat saavutukset osuvat Hannu Kaarnan aktiivisimpaan toimiaikaan. Hän oli joukkueenjohtajana MP:n voittaessa jääpallon Suomen mestaruudet A-nuorissa 1963 ja miehissä 1968. Jalkapallossa tuli SM-hopeaa 1970 ja 1972 sekä Suomen cupin voitot 1970 ja 1971. Lupsakkana henkilönä hän piti yllä tuloksia tuottavaa hyvää joukkuehenkeä. Kun seura alkoi kehittää toimintaa ja ottelujen markkinointia 1960-luvun lopulla, Hannu Kaarna oli toimenpiteiden toteuttajana keskeinen henkilö. Hän toimi ensimmäisenä vetäjänä 1967 perustetussa nuorten jalkapallokoulussa, joka järjestettiin jo 57. kerran viime kesänä. MP perusti ensimmäisenä seurana Suomessa naisten jalkapallojoukkueen 1970. Hannu Kaarna innosti mukaan edustusjoukkueen pelaajien vaimot ja tyttöystävät. Haasteottelu KuPS:n vastaavaa joukkuetta vastaan sai osakseen valtavan huomion. Niinpä Suomen Palloliiton liittokokous teki keväällä 1971 päätöksen naisten jalkapallon ottamisesta liiton ohjelmaan. MP julkaisi oman lehden ensimmäisenä jalkapalloseurana keväällä 1971. Ensimmäisen julkaisun taloudesta vastanneena Hannu Kaarna oli avainasemassa sen aikaan saamisessa. Maalitykki-nimellä ilmestyvä julkaisu on nykyään olennainen osa toimintaa. Aikaansaavaa miestä tarvittiin myös piiri- ja valtakunnan tason tehtävissä. Hannu Kaarna toimi Saimaan piirin varapuheenjohtajana 1975–80. Palloliiton kurinpitovaliokuntaan hän kuului varapuheenjohtajana 1980–86. Kirjoittaja on Hannu Kaarnan ystävä. BandyliigaToimitus ja jääpalloperhe ottaa osaa läheisten suruun…

BandyLiigaUutiset

Pertti tammilehto nukkui pois

Veitsiluodon Vastuksen Facebook-sivut kertoivat suru-uutisen Vastuksen Facebook-sivuilla on kerrotaan Pertti Tammilehdon nukkuneen pois. Tammilehto pelasi urallaan 21 A-maaottelua, Pääsarjakausia hän pelasi 16 kautta, lähes kaikki Vastuksen paidassa. Tammilehto edusti myös Ruotsissa, IK Heros, IFK Kalixia ja Haparanda SKT:tä. BandyliigaToimitus ottaa osaa läheisten suruun… Pelaajaura:

BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

Raimo Sakari on kuollut

Ikikeräveteraani Raimo Sakari, menehtyi eilen Saku teki ison rupeaman Narukerän eri tehtävissä. Hän toi poikansa jääpallon piiriin, ja oli tietenkin juniorijoukkueiden vetäjänä monet vuodet. Itsekin hän oli innokas jääpallon harrastaja, ensimmäisiä Ikikeriä, kun nämä tulivat aamujäälle 1990-luvun lopulla. Kolmella miehellä aloitettiin, nyt Ikikerä Bandy Teamin harrastajamäärä on jo kymmenkertaistunut. Laajemminkin Saku oli jääpallotoiminnassa mukana. Hän oli Suomen Jääpalloliiton Länsi-Suomen piirin perustajia ja toimi piirisihteerinä lähes kymmenen vuotta. Ikikerän veteraanijaoston kokouksissa hän oli keskeisessä asemassa. Narukeräläisten päät painuvat uskollisen seuratoverin muistolle. BandyliigaToimitus ja Jääpalloperhe ottaa osaa omaisten suruun

BandyLiigaUutisetJääpalloliitto tiedottaa

Tauno Timoska on poissa

Jääpalloilun suuriin kuulunut Tauno Timoska on kuollut Tauno Timoska 05.04.1932 – 15.06.2022, Timoska oli kuollessaan 90-vuotias. Tauno ”Timo” Timoska aloitti aktiiviuransa Helsingin Käpylässä KUV:n joukkueessa. Hän saavutti KUV:n joukkueessa kaksi nuorten mestaruutta 1948 ja 1950. SM-sarjassa Timoska pelasi kaudet 1951‒69, pelaten 152 ottelua ja niissä hän teki yhteensä 198 maalia. Timoska saavutti KUV:ssa kaksi Suomen mestaruutta 1958‒59 ja oli sarjan paras maalintekijä 1951, 1955, 1956, 1960 ja 1961. Timoska pelasi 35 A-maaottelua ja teki 33 maalia. Timoska pelasi MM-kisoissa 1957 ja 1961. Hän teki MM-kisoissa 1957 Helsingin Olympiastadionilla MM-historian ensimmäisen maalin (Suomi‒Ruotsi 4‒3). Suomi sai kisoissa MM-hopeaa ja Timoska viimeisteli 4 maalia. Vuoden pelaajaksi Timoska valittiin 1958. Timoska jatkoi KUV:n paidassa alasarjoissa pelaamista vielä reilusti yli 50-vuotiaana. Tauno Timoska kutsuttiin ensimmäisten pelaajien joukossa Suomen jääpallon kunniagalleriaan numerolla 24. Vuoden jääpalloilijaksi hänet valittiin vuonna 1958. Jääpallo MM-hopeaa 1957  MM-pronssia 1961 SM-kultaa 1958 ja 1959 – Käpylän Urheilu-Veikot SM-hopeaa 1956 ja 1961 – Käpylän Urheilu-Veikot SM-pronssia 1957, 1960 ja 1962 – Käpylän Urheilu-Veikot 35 maaottelua (33 maalia) Maahockey Olympiaedustaja 1952 SM-kultaa 1953, 1955–57, 1961, 1963–65 ja 1969 3 maaottelua Tauno Timoskan muistoa kunnioittaen, ja omaisten suruun yhdessä jääpalloväen kanssa osaa ottaen BandyliigaToimitus

BandyLiigaUutisetWP35Uutiset

Suru-uutinen

LEO PARTANEN ON POISSA WP 35:n jää- ja jalkapallossa vuosina 1964-1973 valmentajana toiminut Leo ”Leksa” Partanen on poissa. Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Hämeenlinnassa juhannusaattona 24.6. 88 vuoden ikäisenä. Osan nuoruuttaan sotalapsena Ruotsissa viettänyt Partanen oli syntynyt 10.5.1934. Siellä hän opiskeli liikunnanohjaajaksi ja toimi valmentaja yleisurheilussa ja jalkapallossa, kunnes saapui perheineen Varkauteen keväällä 1964 A.Ahlström Oy:n liikunnanohjaajaksi. WP 35:n jalka- ja jääpallovalmentaja Jääpallossa Partasen ensimmäiset vuodet olivat menestyksekkäät, sillä kolmena ensimmäisenä vuonna 1964-67 WP 35 nousi maan ehdottomaan jääpalloeliittiin voittaen kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta ja neljännen vielä keväällä 1971. Välivuosina tuli SM-hopea ja kaksi SM-pronssia. Tähän kauteen päättyi hänen jääpallovalmentajan uransa ja hän siirtyi Valttien jääkiekkovalmentajaksi vuosiksi 1971-79. Jalkapallossa Partanen valmensi WP 35:ttä vuodet 1964-73. Hänen toisena kautenaan 1965 WP 35 voitti maakuntasarjalohkonsa ja nousi suomensarjan pohjoislohkoon, joka kuitenkin osoittautui joukkueelle liian kovaksi ja edessä oli pikainen paluu maakuntasarjaan. Hän myös pelasi itse tässä joukkueessa. BandyliigaToimitus ottaa osaa läheisten suruun, yhdessä koko jääpalloväen kanssa…

VeiteräUutiset

Matti Hyväri on poissa

Matti Kalevi ”Masi” Hyväri menehtyi 29.11. 2021 pitkäaikaiseen Alzheimerin tautiin Matti syntyi 22. huhtikuuta 1930 Viipurin lääniin kuuluneessa Johanneksen kunnassa. Sieltä Hyvärien matka kulki Lauritsalaan Kaukaan tehtaan paikallisten hyvin Huussikujana tuntemaan tehtaan työläisten asumiskortteliin, jossa enimmillään asui yli 2 000 ihmistä. Matti oli sisarussarjan toiseksi vanhin. Nuorena miehenä, ennen valmistumistaan Hämeenlinnan opettajaseminaarista, ehti Matti vanhempiensa tavoin työskennellä Kaukaan rullatehtaalla. Veri veti häntä kuitenkin Kiekkopuiston suuntaan. Lauritsalan Kisasta Matti siirtyi jääpallopuolustajaksi Veiterään, missä hän vuonna 1955 saavutti suomenmestaruuden, kahden suomenmestaruushopean jälkeen. Jääpallon parissa hän jatkoi alemmilla sarjatasoilla Lappeenrannan Pallossa. Vuonna 1959 hän oli tukemassa veljiensä Paulin ja Pentin kanssa SaiPan nostamista ensi kertaa Suomensarjasta SM-sarjaan. Matin urheilijaura jatkui jääpallotuomarina 1970–luvun jälkipuolella. 1980–luvulla hänen lajikseen tuli pöytätennis, ja hän osallistui veteraanien MM-kisoihin useita kertoja eri puolilla Eurooppaa. Saimaan mökkiläiset tunsivat urheiluun vakavasti suhtautuneen jalkapallotuomarinsa Pettilä-Solkei -kyläotteluista yli kahden vuosikymmenen ajan, vuoteen 2012 asti, jolloin 80-vuotias vielä jakoi oikeutta pelikentällä. Liikuntaneuvos Leo Segermanin sanoin ” Matti oli toiset huomioon ottava pelimies, oikeudenmukainen ja uskottava erotuomari”. Matti asui perheineen Imatran Meltolassa, mutta kävi omien sanojensa mukaan ”työkeikalla” Imatralla lähes 30 vuoden ajan. Hän työskenteli teknisten töiden ja liikunnan opettajana Tainionkosken kansalaiskoulussa ja yläasteella. Hänen kilpaurheilullinen asenteensa innosti monet nuoret ottamaan liikuntatuntinsa vakavasti. Itse sain kokea tämän pelimatkalla Viipuriin Matin opettajanuran joutsenlaulun aikaan, Joutsenon peruskoululaisten pöytätenniskerhon kanssa. Tutustuin ”Masiin” vuonna 1986. Pöytätenniksestä ja saunomisesta muodostui heti yhteinen harrastuksemme, pian myös Saimaan matalikkojen sotkemien muikkuverkkojen selvittämisestä. Lehdistökorttejamme vilauttamalla luikersimme SaiPan otteluihin vielä 1990-luvulla. Matti tutustutti minut Lappeenrannan torin ihmeisiin: vety- ja atomipiirakoihin, minä appiukkoni jazzin alkuaineettomiin ihmeisiin. Matin elämän yksi kohokohta oli Lavolan Esikonkadun rintamamiestalon peruskorjaaminen ”kotiinpaluuta” varten 90-luvun alussa. Eläkevuodet olivat hänelle aktiivista aikaa: aamulenkit, kesämökkeily Savitaipaleen Nenäniemessä, pitkät syyslomat Kanarian saarilla sekä kauko- ja muut ulkomaanmatkat Hanna-tyttären perheen kanssa. Viimeiset viisi vuottaan Matti vietti Taipalekodin henkilökunnan osaavassa huolenpidossa, pari ensimmäistä yhdessä puolisonsa Sinikan kanssa. 61 vuoden avioliitto päättyi loppuvuonna 2019 Sinikan poismenoon. Mattia jäävät kaipaamaan kaksi tytärtä, kolme lastenlasta, Pauli-veli, sukulaiset ja ystävät vuosikymmenten saatosta. Kirjoittaja on Matti Hyvärin vävy. Matti Hyvärin tilastot Veiterä SM-sarja 1953 9+1 0 Veiterä SM-sarja 1954 8+1 0 Veiterä SM-sarja 1955 9 0 BandyliigaToimitus ottaa osaa sukulaisten ja ystävien suureen suruun