Murskavoitto 11-3 & tiukka taistelu 1-3 Ensimmäiset välierät tarjosivat juuri sitä, mitä pudotuspeleiltä kuuluu odottaa: tunnetta, taklauksia, vauhtia ja hetkiä, joissa peli saattoi kääntyä yhdestä onnistumisesta. HIFK ja JPS väänsivät pitkään tasaisissa merkeissä, ja ottelu eli pienissä yksityiskohdissa – siinä, kuka malttoi odottaa paikkansa ja kuka käytti hetkensä, kun se tuli. Lopulta JPS onnistui iskemään ratkaisevat maalit ottelun loppupuolella ja vei voiton lukemin 1–3, mutta pelin tarina ei ollut pelkkää tulostaulua: se oli kamppailu, jossa molemmat joukkueet laittoivat kaiken likoon ja jossa jokainen metri ja pallo tuntui ansaitulta. Veiterä vs Botnia ottelussa peli ratkesi käytännössä heti alkuun, kun Veiterä iski kahdesti ensimmäisen viiden minuutin aikana ja otti sekä tempon että henkisen otteen itselleen. Laaja onnistujien rintama ja jatkuva vaarallisuus hyökkäyspäässä tekivät illasta Veiterälle vahvan näytön – ja Botnialle karun muistutuksen siitä, kuinka kova vastus huippu-Veiterä on parhaimmillaan. Veiterä karkasi heti – Botnia ei päässyt kyytiin Tulos: 11-3, Veiterä johtaa otteluvoitoin 1-0 Veiterä vs Botnia ottelusta jäi lopulta kaksi tarinaa: toinen jäältä ja toinen sen ulkopuolelta. Ja vaikka tulospalvelu tekee taas parhaansa sotkeakseen kokonaisuuden, itse peli oli (valitettavasti Botnian kannalta) todella synkkä. Veiterä tuli otteluun niin terävänä, että peli sai ratkaisun maun käytännössä heti alkuhetkillä. Ensimmäiset minuutit olivat isäntien täydellistä hallintaa: 3. minuutilla Tero Liimatainen viimeisteli 1–0 (syöttö Topi Peuhkuri) ja 5. minuutilla Eetu Peuhkuri iski jo 2–0 (syöttö Joonas Peuhkuri). Siinä kohtaa pelin suunta oli jo selvä – Veiterä oli valmis, Botnia joutui takaa-ajajaksi ennen kuin ottelu ehti kunnolla alkaa. Botnia yritti päästä peliin mukaan aktiivisuudella ja erikoistilanteilla. Tilastomerkinnöistäkin näkyy, että Botnia sai jakson aikana kulmia ja laukauksia, ja se haki kavennusta sinnikkäästi. Peliin saatiin myös hetkeksi eloa, kun Botnia kavensi 20. minuutilla Pekka Niskan maalilla 2–1:een. Mutta juuri silloin Veiterä osoitti, miksi se oli tänään ylivoimainen: se ei hätkähtänyt, vaan jatkoi omalla tempollaan. 27. minuutilla Janne Hauska palautti kahden maalin eron (syöttäjänä Aleksi Seppänen) ja aivan jakson lopulla, 40. minuutilla, Veeti Hyvärinen viimeisteli jo 4–1 (syöttö jälleen Seppänen). Tauolle mentiin Veiterän selkeässä komennossa – ja samalla tuntui, että Botnian mahdollisuudet olivat jo käytännössä valuneet pois. Toinen jakso enemmän pelailua Toinen jakso oli Veiterän kontrollia ja leveyttä: maalintekijöiksi kirjattiin Veiterältä Liimatainen, Joonas Peuhkuri, Eetu Peuhkuri, Hauska, Matias Valtanen (2) ja Veeti Hyvärinen, kun Botnian maaleista vastasivat Kaarlo Lappi ja Eetu Pulkkinen. Olennaista ei kuitenkaan ollut vain nimet vaan ottelun kaari: Veiterä pystyi tekemään tulosta monesta suunnasta ja pitämään pelin itselleen sopivana, eikä Botnia päässyt missään vaiheessa oikeasti haastamaan sitä “pitkällä jaksolla” – enemmänkin yksittäisissä hetkissä. Yhteenveto: Kuten huomaatte tilastot TekstiTV:lle toimitettuina ovat todella uskottavaa luettavaa… Ja tuosta tulospalvelusta: kun peleistä jää epäselvä ja sekava jälki julkisuuteen, on se harmillista kaikille – joukkueille, yleisölle ja lajille. Ottelun tarina ansaitsisi näkyä yhtä selkeänä kuin ne kentällä on. Liitooon kauttamme kymmeniä palautteita – Miksi tulospalvelua ei olla saatu koko kaudella kuntoon? JPS iski lopussa – HIFK kaatui taistelupelissä 1–3 Tulos: 1-3, JPS johtaa otteluvoitoin 0-1 Tässä pelissä oli pitkään sellainen fiilis, että “seuraava maali ratkaisee” – ja lopulta JPS oli se, joka käänsi tiukan kamppailun omakseen tehokkaalla loppuhetkien iskulla. Ottelun alku oli JPS:n hallintaa: vieraat pääsivät laukomaan toistuvasti jo avauskympin aikana ja pitivät palloa hyvin HIFK:n päädyssä. HIFK puolestaan puolusti tiiviisti ja haki omia hetkiään suoraviivaisemmilla hyökkäyksillä – ja saikin jakson mittaan muutaman vaarallisen laukauksen ja kulman. Pitkän maalittoman jakson jälkeen ottelun avausmaali nähtiin 24. minuutilla, kun Saku Hämäläinen viimeisteli JPS:n 0–1-johtoon ja Nico Nevalainen kirjattiin syöttäjäksi. Maali sopi jakson kuvaan: JPS oli ollut aktiivisempi ja sai palkinnon painostuksestaan, mutta HIFK roikkui pelissä mukana kurinalaisella tekemisellä ja rauhallisuudella omassa päässä. JPS niukasti niskanpäällä Toiselle jaksolle tultaessa peli sai uuden käänteen heti alkuun, kun 51. minuutilla nähtiin JPS:n oma maali ja HIFK tuli tasoihin 1–1. Se toi kotiyleisölle varmasti kunnon energiaruiskeen ja hetken aikaa vaikutti siltä, että momentum voisi kääntyä punapaitojen suuntaan. Ottelun keskivaiheilla peli muuttui selvästi rikkonaisemmaksi: 10 minuutin jäähyjä tuli molemmille ( HIFK 70 ja JPS 20 minuuttia), ja peli aaltoili tilanteesta toiseen. Juuri tällaisissa otteluissa erikoistilanteet, kärsivällisyys ja henkinen kantti korostuvat – ja JPS näytti olevansa niissä vahva, tietysti myös HIFK:n jäähyistä johtuen. Ratkaisun hetket osuivat ottelun viimeiselle parikymppiselle. 72. minuutilla Nico Nevalainen vei JPS:n uudelleen johtoon 1–2, ja vain viisi minuuttia myöhemmin 77. minuutilla Tarmo Ässämäki iski jo 1–3:een, jälleen Nevalaisen syötöstä. Kaksi iskua lyhyessä ajassa – ja siihen HIFK ei enää ehtinyt vastata, vaikka loppuun mahtui vielä kulmia ja yritystä molempiin päihin. Loppuhetkillä tunteet ja vääntö näkyivät, ja aivan päätöksessä nähtiin vielä rangaistuslyöntimerkintä (Nikke Tuhkanen), jonka HIFK:n maalivahti EelisLaitinen torjui hienosti . Se kuvaa hyvin iltaa: tiukka, fyysinen ja tunteikas peli, jossa paikkoja syntyi, mutta JPS käytti omansa ratkaisevalla hetkellä paremmin. Yhteenveto: Tuplajäähyt samaan aikaan olivat mielenkiintoisia, runko & jatkosarjassa emme kertaakaan nähneet tällaisia vihellyksiä. Onko linja tai tulkinnat muuttuneet? Emme kuitenkaan ota tuomareihin kantaa, he vihelsivät näin, ja sillä sipuli – eteenpäin, sano mummo lumessa… JPS tänään parempi kentällä, mutta muuten “mölinä” askarruttaa Ja vaikka kentällä nähtiin tunteikas välierä, ottelun ikävin sivujuonne tuli valitettavasti kentän laidalta. Kun molempien joukkueiden vaihtoaitioista “itketään” lähes jokaisesta kontaktista, vihellyksestä tai viheltämättä jättämisestä, peli alkaa valua väärään suuntaan: huomio karkaa pelaamisesta selittelyyn, ja tuomareille syntyy turha paine jokaiseen seuraavaan tilanteeseen. Vaikutti tämä tai ei tuomaristoon, kotijoukkue sai kauden ennätys jäähymäärän 70 minuuttia (Vierailijat vain 20 minuuttia) tässä ottelussa. Katsomoon jäähyjen ero ei kyllä näin selkeältä näyttänyt, mutta me emme ole tuomareita… Sääli on myös se, ettei tuomarikolmikko (tälläkään kerralla) katkaissut kierrettä ajoissa – selkeä linja ja rauhoittava puuttuminen olisivat voineet palauttaa fokuksen siihen olennaiseen. Erityisen kummalliselta tämä tuntuu, jos valituksen sävyä rakennetaan jo ennakkoon julkisuudessa. “Ei pojat näin.” Välierät ja finaalit voitetaan jaloilla, päällä ja yhteisellä kurinalaisuudella – ei sillä, kuka saa eniten meteliä aikaiseksi vaihtopenkiltä. Bandy on parhaimmillaan vauhtia, taitoa ja kovuutta, jossa kunnioitus näkyy myös silloin kun harmittaa. Toivotaan, että seuraava peli muistuttaa kaikille yksinkertaisesta jutusta: pelit ratkaistaan kentällä. Laidalla pidetään pää kylmänä ja suu kiinni – ja annetaan tekojen puhua. Se nostaa tasoa, parantaa pelin kuvaa ja ennen kaikkea tekee lajille palveluksen. Lauantaina jatketaan Oulunkylässä & Jyväskylässä välierät part 2